Ajoneuvoperäisten muovien syntypaikkalajittelu
Romuajoneuvojen muovimateriaalin syntypaikkalajittelukokeilu
Ajoneuvojen muovien määrä on kasvanut merkittävästi viime vuosikymmeninä keventämisratkaisujen, turvallisuusvaatimusten ja toiminnallisten ominaisuuksien kehittämisen myötä. Samanaikaisesti ajoneuvojen käytöstä poiston jälkeinen muovivirta ohjautuu Euroopassa edelleen pääosin energiahyötykäyttöön tai kaatopaikoille, vaikka muovit muodostavat romuajoneuvoissa huomattavan ja potentiaalisesti hyödynnettävissä olevan materiaalivarannon.
Turun ammattikorkeakoulun tutkimuksessa arvioitiin ajoneuvoperäisten muovien syntypaikkalajittelun käytännön toteutettavuutta romuajoneuvon purkukokeessa. Purkudemonstraatiossa tarkasteltiin erityisesti talteen saatavien muovimateriaalien määrään ja laatujakaumaan, sekä purku- ja lajittelutyön työmäärään ja sen haasteisiin. Tutkimuksessa selvitettiin myös, millä edellytyksillä syntypaikkalajittelu voisi toimia osana tulevaa matalahiilistä ja kiertotalouden mukaista autonpurkulinjastoa.
Tutkimus toteutettiin käytännön purkudemon muodossa osana Uudistuva autonkierrätys kestävyyssiirtymässä – vähähiilinen kiertotalouden mukainen autonpurkulinjasto -hanketta. Työ tuottaa kokeellista ja soveltavaa tietoa erityisesti purkutoimijoille, kehityshankkeille ja viranomaisille, jotka valmistautuvat romuajoneuvojen muovikierrätysvaatimusten kiristymiseen ja purkuprosessien uudelleenjärjestelyyn.
Syntypaikkalajittelun mahdollisuudet tulevaisuuden autonpurussa
Tuleva EU:n romuajoneuvoasetus edellyttää, että ajoneuvojen muovikomponenteista yhä suurempi osa hyödynnetään materiaalikierrätyksessä ja romuajoneuvoista peräisin olevan muovin osuus kasvaa suljetussa kierrossa. Tämä muuttaa olennaisesti romuajoneuvojen esikäsittelyä ja purkutoimintaa, joka on perinteisesti keskittynyt metalleihin ja varaosien uudelleenkäyttöön. Muovien osalta keskeiseksi kysymykseksi nousee, missä määrin ja millä edellytyksillä muovit voidaan erotella riittävän puhtaina ja taloudellisesti järkevinä materiaalivirtoina jo purkuvaiheessa.
Syntypaikkalajittelulla tarkoitetaan muovimateriaalien erottelua ajoneuvon purkamisen yhteydessä suoraan niiden materiaalikoostumuksen perusteella ennen murskausta. Menetelmän etuna on parempi materiaalien puhtaus verrattuna murskauksen jälkeisiin lajitteluratkaisuihin. Syntypaikkalajittelun heikkoutena on tyypillisestä työvoimavaltaisuus ja riippuvuus komponenttien saavutettavuudesta, materiaalimerkinnöistä ja purkuohjeiden saatavuudesta. Näiden tekijöiden vaikutuksesta syntypaikkalajittelun käytännön toteutettavuus ja rooli osana tulevaisuuden autonpurkulinjastoja on toistaiseksi puutteellisesti dokumentoitu.
Kierrätysvelvoitteen saavuttaminen
Ajoneuvosta purettiin ja lajiteltiin kokonaisuudessaan 53,7 kg muovimateriaalia. Tämä on noin 5,5 % ajoneuvon punnitusta massasta. Kierrätyksen ulkopuolelle jätettyjä PU-vaahtoja, kertamuoveja ja elastomeereja ei punnittu, mutta silmämääräisesti tarkasteltuna kierrätykseen kelpaavien muovien kokonaismäärä oli useampikertainen kelpaamattomiin verrattuna. Lajitelluista kiertoon kelpaavista muoveista ajoneuvojen kiertotalousasetuksen 30 %:n kierrätysvelvoite täyttyy noin 16 kilon kierrätettävällä määrällä ja tämä saavutettiin testiauton tapauksessa puskureilla, sekä ovi- ja sisäverhoilujen suurilla muoviosilla.
Kiellettyjen ja/tai sallittujen POP-yhdisteiden sekä muiden haitta-aineiden syntypaikkalajittelu todettiin mahdottomaksi pelkästään muovimerkintöjä sekä muovimateriaaleja silmämääräisesti tarkastelemalla. Purkamisen tukena olisi tullut olla vähintään autovalmistajien hallussa oleva tieto muovimateriaalien sisällöistä sekä mahdollisten haitta-aineiden sijainneista.
Lajittelukokeilun haasteet
Lajittelukokeilua edeltävästi pyrittiin saamaan käyttöoikeus IDIS-järjestelmään (International Dismantling Information System) siinä onnistumatta. Järjestelmä tarjoaisi ajantasaiset ohjeet romutettavien autojen käsittelyyn yli 70 autovalmistajan mallikohtaisilla tiedoilla sekä muovisten komponenttien muovilaaduista.
Sopivien työkalujen etsimiseen ja etenkin muovilaatumerkintöjen löytämiseen kului aikaa. Joidenkin osien irrottamiseen kului huomattavasti enemmän aikaa kuin toisten, esimerkkinä kojelauta. Pienessä ja verrattain halvassa autossakin osien irrottamiseen ja lajitteluun meni viideltä purkajalta useampi tunti, joten on aiheellista olettaa aikaa kuluvan enemmän isompien, modernimpien ja ylellisempien automallien kanssa.
Tutkimuksessa huomattiin, että muovimerkinnät löytyivät ajoneuvossa olevista muoviosista muutamaa osaa lukuun ottamatta. Muovimerkintöjen löytäminen muoviosista osoittautui osaltaan haasteelliseksi, sillä merkinnät eivät yhdenkään osan kohdalla sijainneet yhdenmukaisesti tietyllä kohdalla, vaan ne saattoivat löytyä mistä tahansa. Sen lisäksi, etenkin ajoneuvon ulkopuolella sijaitsevat muoviosat olivat käytössä likaantuneet sekä kuluneet, jolloin merkintöjen löytämiseksi tuli pyyhkiä likaa pois.
Muovimateriaalien syntypaikkalajittelun työvoimavaatimukset
Koe osoitti, että syntypaikkalajittelu on teknisesti mahdollista, mutta työvoimavaltaisesti: viisi henkilöä tarvitsi useita tunteja yhden pienen auton muovien purkamiseen, lajitteluun ja (erityisesti kojelaudan ja ilmastointilaitteen) purkamiseen sekä materiaalimerkintöjen paikantamiseen. Taloudellinen kannattavuus on siten rajallinen, jos purkaminen tehdään ainoastaan muovin kierrätyksen vuoksi. Lajittelukokeilun perusteella voidaan todeta, että syntypaikkalajittelu kannattaa mahdollisesti kohdentaa massaltaan suurimpiin muoviosiin, kuten puskureihin, ovipaneeleihin ja muihin suurimpiin muoviosiin, joiden erillispurkaminen olisi mahdollisimman vähäistä.
Tuleva EU:n ajoneuvojen kiertotalousasetus asettaa useita tavoitteita koskien romuajoneuvojen purkuprosessia. Yhtenä muutoksena on esimerkiksi pakollisten osien ja komponenttien poisto uudelleenkäyttöön ja materiaalikierrätykseen. Pelkästään muovimateriaalin saamiseksi auton purkaminen ei tämän kokeilun perusteella olisi taloudellisesti kannattavaa, joten muovia kannattanee kerätä muun purkamisen ohella.
Lue koko raportti kokeilusta täällä: Ajoneuvoperäisten muovien syntypaikkalajitteludemo